Vaikka olen aloittanut kirjastoalan opiskelun vasta reilu vuosi sitten, minulta on kysytty jo monta kertaa, mitä edes teen töissä, kun nykyään kirjatkin lainataan automaatilta. Viimeksi se oli kummisetäni. ”Mitä te oikein siellä kirjastossa puuhaatte?” Onhan se totta, että kirjastot ja sen mukana niiden työtehtävät ovat muuttuneet, mutta eivät ne mihinkään ole kadonneet.
Harjoitteluni SAMKin Rauman kampuskirjastossa oli minulle toinen pakollinen harjoitteluni kirjasto- ja tietopalvelun koulutuksessa, joten jonkinlainen ote tavallisimmista hommista minulla oli jo ensimmäisen rupeaman jäljiltä hyppysissäni. Tavat ja tilat kuitenkin vaihtelevat kirjastosta riippuen, joten käytännössä aloitin alusta. Opettelin lainaamisen, palauttamisen, varaamisen, kirjastokortin tekemisen ja asiakastietojen käsittelyn. Vakikirjastolaisia kuuntelemalla osasin pikkuhiljaa paremmin auttaa asiakkaita kaikenkarvaisissa pulmissa, koska jokaiseen työpaikkaan liittyy valtava määrä sisäpiiritietoa.
Kirjoja liikkuu joka päivä eri suuntiin. Niitä noudetaan varauskuittien mukaisesti varaushyllyyn, niitä haetaan palautuslaatikoista ja niitä palautetaan tiskille. Niitä palautuu myös muista SAMK-kirjastoista, jonne niitä lähetetäänkin yleensä päivittäin. Palautetut kirjat luonnollisesti hyllytetään, jolloin pääsee samalla paremmin perille kirjaston kokoelman sisällöstäkin. Hyllyjä pitää muutenkin siistiä tasaisin väliajoin.
Hyllyjä läpi käydessä osuu silmiin väärällä paikalla olevia tai vanhoja, huonokuntoisiakin kirjoja, joita ei välttämättä ole lainattu vuosikausiin. Iäkkäitä kirjoja olen kiikuttanut vakituisten työntekijöiden vaivoiksi, jotta he voivat arvioida, poistetaanko kirja kokoelmasta. Olen myös auttanut kokoelman läpi käymisessä järjestelmällisesti isompi pala – tai oikeastaan hyllyluokka – kerrallaan. Vanhaa aineistoa on tarpeellista poistaa, kun se ei hyödytä asiakkaita. Tarkoituksena oli myös saada tyhjäksi jääviä hyllyjä pois, jolloin tilalle voisi järjestää opiskelijoille lisää hiljaista työskentelytilaa.
Vaikka verkkoaineistot ovat yhä suurempi osa kirjaston kokoelmaa, uusia painettujakin kirjoja hankitaan kaiken aikaa. Olen saanut tutustua toivotun tai hyväksi havaitun niteen hankintaan tilaamisesta vastaanottamiseen, kappaleen luettelointiin kirjastojärjestelmään sekä tarroittamiseen ja leimaamiseen. Päivittäin postissa tulee myös sanoma- ja aikakauslehtiä, jotka merkitään saapuneiksi kirjaston tietokoneelle ennen kuin ne kiikutetaan lehtilukusaliin.
Tiiviissä työyhteisössä ja pienemmän kokoisessa toimipaikassa pääsi paremmin kokeilemaan eri asioita ja ottamaan vastuullisempiakin hommia. Eniten taisin kuitenkin nauttia niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin uutuushyllyn järjestelystä. Ja jos poistokirjat olivat riveissään värien mukaan, ilmoittaudun syylliseksi.
Nyt harjoitteluni on jo päättynyt, mutta käteen jääneet kokemukset hyödyttävät minua varmasti tulevina työvuosina, eikä sekään haittaa, että minulla oli oikeasti erittäin mukavaa. Olin utelias näkemään tiskin takaa, millainen osa kampuskirjastolla todella on opiskelijoiden arkeen. SAMKin Rauman kirjasto tuntuu olevan ensisijaisesti opiskeluaineiston ja työskentelytilan keskus. Olen varma, että kampuskirjaston viihtyisyydellä ja tilojen toimivuudella on suuri merkitys, kuten myös sillä, että henkilökunta on helposti lähestyttävää. Kysyä kannattaa aina – monille kirjastolaisille on kaikkein palkitsevinta, kun voi auttaa asiakasta pulmissaan.
Teksti: Salla Haapio
Kuvat: Salla Haapio ja Katrin Kippasto