Osaisin kyllä hakea lähteitä, mutta…

Tympäiseekö hakeminen?

Tympäiseekö hakeminen? Jatkokertomuksemme ensimmäisessä osassa keskityttiin hakujen tekemiseen liittyviin kompastuskiviin. Tässä osassa käsittelemme tilanteita, joissa ajatus menee joko niin, että tiedonhakuja ei tehdä (miksi hakea, kun se on ihan turhaa) tai haku tyssää alkumetreillä (tämä on tosi vaikeaa, kun aiheesta ei ole kirjoitettu mitään).

”Tästä ei ole lähteitä”

Oletko aivan varma, että ”En löytänyt tästä lähteitä” = ”Tästä ei ole lähteitä”? Jos etsit lähteitä tarkalleen siitä asiasta, joka sinulla on mielessäsi, voi tosiaan olla, että lähteitä ei löydä. Jos olet tekemässä opinnäytetyötä porilaisen kuntosalin keski-ikäisten naisasiakkaiden ostokäyttäytymisestä, ei kannata jäädä hakemaan pelkästään kuntosaleista tehtyjä julkaisuja, etenkään vain porilaisista kuntosaleista tehtyjä. Millaisia tutkimuksia löydät tämän ikäisten yleisestä ostokäyttäytymisestä? Sitä kannattaisi möyhiä. Jos aihe on kovin uusi, siitä voi olla tavallista haastavampaa löytää lähteitä: mieti, mitkä asiat aiheeseesi läheisesti liittyvät. Asiaan liittyviä lähteitä löytyy aina, ja ne auttavat työssäsi eteenpäin – sehän on lähteiden tarkoitus.

Kaikki tieto ei myöskään löydy yhdestä paikasta. Joskus hakupaikan vaihtaminen saa tuloslistan näyttämään samalla haulla paljon lupaavammalta. Yleensä monitieteiset hakupalvelut, kuten SAMKin Finna tai Google Scholar, löytävät mukavasti tietoa monesta aiheesta. Joskus kuitenkin yksittäisistä alakohtaisista tiedonlähteistä voi löytyä oman alan aineistoa, joita muualta ei löydy. Tällaisia alakohtaisia tiedonlähteitä löytyy SAMKin Finnan ylävalikon kohdasta ”E-aineistot”.

”Tähän ei ole lähteitä, koska tämä on meidän työpaikalla kehitelty juttu”

Onko kaikki asiaan liittyvä tosiaan keksitty teillä? Kannattaisiko kuitenkin vähän tonkia syvemmältä: mistä pohjatieto on työpaikallesi tullut? Mitä aihepiiristä on aiemmin kirjoitettu? Vaikka se teidän laitteenne tai palvelunne olisikin suunniteltu juuri teidän tarpeisiinne teillä, aiheesta on taatusti olemassa jotain tietoa muuallakin – on se sitten vaikkapa automaatiotekniikan perusteita tai koneenrakennusta. Ja vaikka olisit itse asiantuntija, kaikki tieto ei kai voi olla pelkästään sinun päässäsi? (Tai jos on, miten saat kriittisen lukijan vakuutettua siitä? Et mitenkään.) Asiantuntija osoittaa osaamistaan myös tiedonhaulla ja lähteiden käytöllä. Se, että käyttää lähdettä, ei tarkoita aina sitä, että jakaisi lähteen näkemyksen. Lähteen käyttö ei myöskään tarkoita, että et itse tietäisi mitään. Lähteiden kanssa voi keskustella ja esittää myös perusteltuja eriäviä näkemyksiä. Samoin lähteet voi (lue: pitää) laittaa tekstissä keskustelemaan keskenään, olivatpa ne erimielisiä tai yksimielisiä. Se tarkoittaa esimerkiksi tällaista: “NN:n mukaan näin ja XX toteaa puolestaan näin…”.

”Koodaan tällaisen jutun ensin ja sitten haen pari lähdettä siihen”

Olisiko niistä lähteistä enemmän hyötyä vähän aikaisemmassa vaiheessa? Voisiko ajatella, että niitä käyttäisi hyväksi algoritmin tai koodin suunnittelussa? Voit suorittaa hätäisen haun kyllä vaikka vartissa googlaamalla ja rustata lähdeviittaukset, kun poimit pari nopeimmin käsille saatua lähdettä ilman varsinaista lähdekritiikkiä – lähde kuin lähde. Kovin vakuuttavaa se vain ei ole. Jos lukisit näin tehtyä työtä, et luultavasti itsekään vakuuttuisi.

”Minulla on tästä jo lähde, mihin tarvitsen toista, kun niissä on sama asia”

Mistä tiedät, että niissä on sama asia? Jos olet lukenut ne molemmat – tai ehkä useita kiinnostavia lähteitä – miksi et merkitsisi niitä kaikkia lähteiksesi? Kun luet enemmän, opit itse lisää (esimerkiksi sen, että moni asiantuntija todellakin on tullut samoihin tuloksiin ja johtopäätöksiin).  Vakuutut itse tiedon vähintäänkin todennäköisestä oikeellisuudesta, ja samalla saat lukijan vakuutettua. Joistain aiheista on olemassa selkeitä tämänhetkisiä pääteoksia, joita kuuluu käyttää. Toisista lähteistä valveutunut lukija näkee heti, että ne on valittu aivan random-pohjalta eli se on sattunut tulemaan ensimmäisenä vastaan. Montako lähdettä pitää olla? Niin monta, että saat asian luotettavasti selvitettyä.

”Löydän kyllä aiheestani tieteellisiä artikkeleja, mutta tarvitsen lähteeksi tutkimuksia”

Oletko katsonut niitä artikkeleja tarkemmin? Useimmiten tutkimukset julkaistaan artikkeleina. Ne ovat tiivis tapa raportoida tutkimuksesta. Lähteiden laadun ja tyypin arviointi voi olla vaikeaakin välillä. Siihen harjaantuu vain lähteitä lukemalla ja käyttämällä. Tiedelehdissä julkaistujen artikkeleiden alussa on yleensä tiivistelmä, josta saat kokonaiskuvan aiheesta ja voit päättää, onko artikkeli sinun aiheesi kannalta tärkeä lukea kokonaan.

”Osaan jo – tiedon löytäminen on nykyään helppoa”

Näinhän se on, että nykyään tietoa on saatavissa. Suuri osa olennaisista tietolähteistä jää kuitenkin helposti löytymättä. Moni pitää itseään keskivertoa parempana autoilijana, päteekö sama myös kriittiseen tiedon suodattamiseen? Yhtä hyvin kuin tiedät, että ”minulla on etuajo-oikeus, koska minulla on isompi auto”, tiedät myös, että ”tämä lähde on luotettava, koska se näyttää luotettavalta”. Jotain asioita pystyy arvioimaan silmämääräisesti, mutta parasta on turvautua sisällöllisiin kriteereihin – kaikki se, mikä näyttää hyvältä ei ole hyvää. Tieteellisiksikin lehdiksi saatetaan naamioitua ja julkaista niissä puuta heinää tiedeartikkelin näköisessä muodossa – katso vaikka ääriesimerkki.

”Minulle sanottiin, että pitää käyttää muita kuin nettilähteitä”

 Helposti kaikki netistä löytyvät lähteet kuitataan epämääräisten “nettilähteiden” luokkaan. Netistä kuitenkin löytyy paitsi nettisivuja luotettavuudeltaan nollasta sataan, myös kokonaisia raportteja selvityksistä, tutkimuksista, kehittämistöistä ja projekteista, asiantuntijoiden blogitekstejä ja kokonaisia tiedelehtiäkin avoimesti. Nämä kaikki ovat löydettävissä googlaamalla, mikä ei suinkaan tee niistä huonompia lähteitä. Lähdekritiikkiä pitää kuitenkin olla aina – ja siihen on hyvä opetella perusteet.

”En ole tutkija enkä kirjoittaja – olen ammattilainen ja tekijä”

Raisa Rakennusinsinööri: ”Tiedonhaku on vaikeaa.”

Keijo Kirjastotäti: ”??? Ai vaikeampaa kuin talonrakennus? Raisa, ann ny ol…”

Tuskin tiedonhaku ainakaan vaikeampaa on kuin talon rakentaminen, vanhusten hoitaminen tai matkailupalveluiden kehittäminen. Entäs jos oletkin vain vähän laiska opettelemaan uutta? Tai lukemaan? Tai entäs jos olet saanut huonoa palautetta kirjoittamisesta ja ajatellut, että sellainen olet, ei sitä voi oppia? Voisitko sittenkin olla ammattilainen ja tekijä, joka pitää yllä, kehittää ja jakaa ammattitaitoaan tutkimalla ja kirjoittamalla? Tiedonhaulla on tosi paljon merkitystä opintojen ulkopuolella, tosielämässä. Ammatillisella kehittymisellä, uuden opettelulla ja tiedonhaulla todellakin on jokin yhteys.

Se mitä me yritämme sanoa, on lyhyesti tässä: Hyvät lähteet helpottavat tekemistä, ja niitä yleensä myös löytyy.

Lisätietoa:

SAMKin Finna – SAMKin kirjaston hakupalvelu

Google Scholar – Googlen tieteellinen versio

INFOtelakka – varaa kirjastonhoitaja

Kirjasto-Moodle – SAMKin kirjaston tiedonhakuvinkkejä (SAMKin tunnuksilla)

Apuja opparin tekemiseen SAMKin opiskelijoille – opinnäytetyöpajoja, infoja, kirjoitustreffejä ja kyselytunteja (SAMKin tunnuksilla)

Tekijät

Anne Sankari, lehtorijoka työskentelee mm. opinnäytetöiden parissa. Päätyönä kirjoittamisen tuki.

Teppo Hjelt, tietoasiantuntija, joka työskentelee tiedonhaun opastukseen liittyvien asioiden parissa.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.