Digitaali tuli, oltiinko valmiina?

Verkkokirjojen tulemista ennusteltiin ja visioitiin jo 1990-luvun lopulla, mutta kehitys on ollut paljon aikoinaan ennusteltua hitaampaa. SAMKissa näyttää kuitenkin verkkokirjojen ja muiden verkossa olevien aineistojen kysyntä kurssiaineistona lisääntyneen viimeisen kahden vuoden aikana huomattavasti, taustalla yleinen digitalisaatiokehitys ja SAMKin strategiset linjaukset toiminpiteineen. Kirjaston pitkäaikainen e-aineistojen markkinointi on myös osaltaan iskenyt hedelmälliseen maaperään.

Kirjasto hankki ensimmäiset verkkokirjat SAMKin käyttöön vuosituhannen vaihteessa, verkkokirjoja aloimme hankkia laajemmin vuodesta 2007 lähtien. Meillä oli siis pitkä valmistautumisaika verkkokirjojen tuloon, mutta olimmeko sittenkään riittävän valmiina? Entä kustantajat, miten valmiita sillä puolen oltiin?

Opintojaksoilla käytettävistä verkkokirjoista isoin haaste on kotimaisen aineiston kohdalla, englanninkielinen e-kirjallisuus on hyvin hallussa ja hallittavissa DawsonEran, Ebook Centralin, Ebscon ja muiden vastaavien palvelujen kautta. Kotimaisen aineiston saamiseksi olimme mm. pilotoimassa hankintamallia Sanoma Pron kanssa. Eri tapoja kokeiltiin, lopulta Sanoma Pro päätti tarjota kurssikirjansa Ellibs-palvelun kautta. Ellibs onkin muodostunut Suomessa pääsääntöiseksi verkkokirjojen jakelukanavaksi, missä on ainakin se hyvä puoli että eri kustantajien aineistojen käyttö on samantyyppistä.

Käytettävyys

Palvelujen käytettävyys loppukäyttäjälle on seikka, jota on kirjastonkin kautta yritetty saada vietyä kustantajille ja järjestelmien tuottajille – täytyy myöntää että kovin hyvin emme ole tässä onnistuneet, vaan käytettävyydestä tulee jatkuvasti palautetta. Otamme osaa opiskelijoiden pyrkimyksiin hallita eri kirjautumistapoja, eri paikoista hankittujen aineistojen lataustapoja, eri alustojen ja selainten toimintatapoja jne.

Aineistojen saaminen kurssilla käytettäväksi edellyttää kirjaston ja opettajien yhteistyötä. Kirjaston osalta pääasiallinen asiakasliittymä on Finna ja opetuksessa taas Moodle. Aineistoista ja opintojaksoista riippuen linkittäminen voidaan tehdä monilla tavoilla, yksinkertaisimmillaan niin että Moodlen jaksolla on Finna-linkki ja siitä taas opiskelija pääsee eteenpäin. Opintojaksojen toteutuksen ja kirjastoaineiston linkittämiseksi on toki myös hyvinkin pitkälle meneviä visioita, mutta näiden kanssa joudumme etenemään pikku hiljaa.

Verkkoaineistojen hankinta ja lisenssit

Periaatteessa yksinkertaista, saamme tarvittavan aineiston kirjaston tietoon ja sitten vain ostoksille. Harmi, kun emme elä tuollaisessa ideaalimaailmassa, emmekä edes täydellisesti toimivassa ammattikorkeakoulussa. Ensinnäkin kurssiaineistojen valinnassa pitäisi päästä tiiviimpään yhteistyöhön opetustiimien ja kirjaston välillä. Parhaassa tapauksessa kirjastohenkilöstö voisi heti tarkistaa aineiston saatavuuden ja kertoa, että otetaan mieluummin aineisto x kuin y. Vastaan tulee mm. tapauksia, joissa verkkokirja on ennen hankittu laajalla lisenssillä ja nyt onkin saatavilla enää yhden käyttäjän (1 SU) lisenssillä – onnea vaan sille opiskelijalle, joka 50 hengen ryhmästä saa sen käyttöönsä. Lisenssimallit ovat kustantajien käsissä, kirjasto joutuu usein tyytymään siihen, mitä tarjotaan.

Hankintaprosessiin pitäisi pystyä käyttämään aikaa, sillä eri hankintapaikkojen ja lisenssien selvittäminen vie työaikaa ihan mukavasti. Tästäkin syystä kirjaston pitäisi tietää hyvissä ajoin ennen opintojakson alkua sillä käytettävä materiaali. Olemme saaneet luotua hyviä käytäntöjä ja keksineet yhdessä opettajien kanssa luovia tapoja hankkia ja hyödyntää aineistoa – esimerkkeinä vaikkapa kielten opetus ja Kuninkaisten erilaiset kokeilut.

Verkkoaineistojen hinnoittelu on oma taiteenlajinsa. Helppo tietenkin syyttää kustantajia tai osaltaan myös arvonlisäveroa (painetuilla kirjoilla 8 %, verkkokirjoilla 24 %), mutta toki pienellä kielialueella ja pienessä maassa täytyy ymmärtää, että tiukoilla olemme kaikki. Onneksemme (ja tässä kohdassa koputetaan puuta) kirjaston aineistomäärärahat ovat sallineet myös erilaisten verkkoaineistojen pilotointia. Kymmenen vuoden ajanjaksolla näkyy selvä kehitys kohti verkkoaineistoja, ennen tässä näkyvää 2007 vuotta iso osa e-aineistoista olikin romppuja ja muita paikalliskäyttöisiä aineistoja.

Aineistojen kirjo onkin lisääntynyt melkoisesti, ja nykyisin hankimme hyvin erityyppisiä verkkoaineistoja, kuten seuraavasta kuvasta näkyy. Verkkokirjojen osalta on huomattava, että aikaisempina vuosina hankimme laajoja paketteja mutta nykyisin pääosin yksittäisiä, kurssilla käytettäviä kirjoja.

Työllistävä vaikutus

Verkkoaineistot eivät ilmesty Finnaan itsestään, kuluja tulee vaikka kyse olisi maksuttomastakin aineistosta. Hankinnan lisäksi työaikaa kuluu aineiston kuvailuun eli metatietojen tallentamiseen, jotta aineistot olisivat ylipäätään löydettävissä ja käytettävissä.

Verkkoaineistojen kohdalla myös ylläpito on jatkuva prosessi. Finnan ylläpito on oma tehtävänsä, siellä pitää jatkuvasti päivittää linkityksiä ja mm. etäkäyttöön liittyviä asioita. Kustantajan tai välittäjän tekemä muutos verkko-osoitteissa tai palvelussa muuten tehtävä muutos pyöräyttää käyntiin ison päivitysrumban kirjaston työhuoneissa. Eipä juuri muistu mieleen tilannetta, jolloin olisi ollut varma siitä että kaikki palvelut toimivat takuuvarmasti juuri sillä hetkellä. No, kaiken aineiston käytön mahdollistaminen on kirjaston ydintehtäviä, joten panostamme tähän sen minkä pystymme.

Eteenpäin

Uusien palvelujen ja toimintamallien käyttöönotto vie aina oman aikansa, näin on myös verkkoaineistojen kohdalla. Jatkuva tarjonnan seuraaminen, yhteistyö eri toimijoiden kanssa, järjestelmien kanssa taisteleminen, uuden opettelu, toimenkuvien ja tehtävien muuttuminen ovat arkipäiväämme kirjastossa. Digitaalisuus tuo paljon hyvää, mutta samalla on jouduttu luopumaan tai muotoilemaan uusiksi monia perinteisiä palveluja. Eteenpäin kuitenkin mennään, muutos näyttää peruuttamattomalta ja siinä kirjasto haluaa olla etujoukoissa.

Yhdessä matkalla digiosaajiksi

Kaksi digiseminaaria yhdellä reissulla. Ensin tarjoiltiin näkemyksiä digitaalisesta oppimisesta ja sitten matkattiin kohti digiosaavaa Suomea. Its’ Learning tarjoili Chydeniassa asiakkailleen tuhdin annoksen digioppimista. Aiheet vaihtelivat digitaalisesta jalanjäljestä opetusmaailman murrokseen.

Yhteiskehittäminen – luodaan yhdessä

Päivän teemana opetuksen asiantuntijoilla oli yhdessä tekeminen ja yhteiskehittäminen. Yhteiskehittäminen on otettu luontevaksi osaksi Espoon kaupungin opetustoimintaa. Espoon kaupungin koulutoimessa on luotu koulujen ja yritysten yhteiskehittämisen toimintamalli KYKY-tori. Kyky-koordinaattori Minna Kukkonen kertoi, että toiminnan johtoajatuksena on, että opetuksen tulee avautua yhteiskunnan suuntaan. Kun koulut avautuvat yritysten suuntaan, niin kummatkin osapuolet voittavat. Yritykset saavat uusia testaajia tuotteilleen sekä arvokasta palautetta loppukäyttäjiltään. Oppilaat kehittävät omaa minäpystyvyyden tunnetta, kun saavat itse toimimalla osallistua tuotteiden kehittämiseen.

Espoon koulutoimen KYKY-tori on toiminut 1,5 vuotta. Kokemukset sen toiminnasta ovat olleet rohkaisevia. Yhteiskehittäminen edistää oppilaiden verkostoitumista, innovointia ja luovuutta. Yritykset saavat käyttää yhteiskehitettyjen tuotteiden kanssa merkintää ”Co-created with the City of Espoo schools” tai sertifikaattia ”Make with Espoo”.

Oppimisen omistajaksi

Suomen Liikemiesten kauppaopistosta opetustoimen päällikkö Paula Hyytiäinen korosti sosiaalisten taitojen, vuorovaikutustaitojen ja empatiakyvyn arvoa tulevaisuuden työelämässä. Oppimisen toimintakulttuuria tulee kehittää, jotta oppimisesta syntyy iloa ja innostusta. Ilon ja innostuksen kautta opiskelijalle syntyy oppimisensa omistajuus.

Suomen liikemiesten kauppaopistossa on kehitetty toimintamalli nimeltä ”pop-up college”. Pop-up -toimintaa on tehty yhteistyössä esim. Kauppakeskus Kampin ja Kaaren kanssa. Opiskelijat ovat toteuttaneet kauppakeskusten yrityksille mm. käyntikortteja tai päivittäneet tietoja sosiaaliseen mediaan. Itse tekemällä ja osallistamalla nukkuvat opiskelijatkin on herätelty mukaan oppimiseen.

Hengittävä yritys

Digimaailman koulutus ja työelämä eivät voi olla erillisiä painotti Risto Sarvas TIEKEn Vaikuta ja vaikutu –seminaarissa MOW Stargate-areenalla Ruoholahdessa. Futurice Oy:ssä ja Aalto-yliopistossa työskentelevän Sarvaksen mukaan nykyiset työtavat sekä prosessit ovat liian hitaita ja kömpelöitä digitaaliseen maailmaan. Digitaalinen transformaatio onkin pitkälti työntekijöiden osaamisen muutosta. Jatkuva muutos aiheuttaa sen, että tarvitaan uutta osaamista.

Jokainen projektikin on uuden oppimista, sillä uutta pitää luoda. Jokainen meistä on  oppimismatkalla. Jatkuvasti oppiva ja opettava organisaatio on toiminnassaan ketterä, reagoi nopeasti ja on ajan tasalla. Hengittävä yritys on sellainen, jossa seurataan mitä muualla tapahtuu ja opitaan näistä asioista.

Asiakaskokemus on keskiössä

Finnairilla on vahva kasvustrategia, jossa digitaalisuus on merkittävässä roolissa. Vaikutuimme  Finnairin digijohtajaksi keväällä 2016 valitun Katri Harra-Salosen päivän teemasta. Harra-Salonen luottaa digipalveluitten kehittämisessä asiakas- ja työntekijäkokemukseen.  Kummankin tahon tulee saada lisäarvoa digitaalisista palveluista. Finnairin tavoitteena on tuottaa henkilöstölle yhtä rakastettavia palveluita kuin asiakkaille.

Finnair haluaa olla maailmanlaajuisesti paras digitaalisten palveluelämysten tuottaja matkustusketjussa. Tätä toimintaa tukee kattava asiakasymmärrys ja parempi toimintaprosessien ymmärtäminen, joiden pohjalta syntyy entistä parempia personoituja palveluita. Palvelujen ja ympäristön muutosta on seurattava koko ajan. Harra-Salosen mukaan kaiken muutoksen keskellä yrityksellä on oltava selkeä ja uskottava visio siipiensä suunnasta.

teksti: Susanna Ruohomäki

kuvat: Katrin Kippasto ja Susanna Ruohomäki