Yhdessä matkalla digiosaajiksi

Kaksi digiseminaaria yhdellä reissulla. Ensin tarjoiltiin näkemyksiä digitaalisesta oppimisesta ja sitten matkattiin kohti digiosaavaa Suomea. Its’ Learning tarjoili Chydeniassa asiakkailleen tuhdin annoksen digioppimista. Aiheet vaihtelivat digitaalisesta jalanjäljestä opetusmaailman murrokseen.

Yhteiskehittäminen – luodaan yhdessä

Päivän teemana opetuksen asiantuntijoilla oli yhdessä tekeminen ja yhteiskehittäminen. Yhteiskehittäminen on otettu luontevaksi osaksi Espoon kaupungin opetustoimintaa. Espoon kaupungin koulutoimessa on luotu koulujen ja yritysten yhteiskehittämisen toimintamalli KYKY-tori. Kyky-koordinaattori Minna Kukkonen kertoi, että toiminnan johtoajatuksena on, että opetuksen tulee avautua yhteiskunnan suuntaan. Kun koulut avautuvat yritysten suuntaan, niin kummatkin osapuolet voittavat. Yritykset saavat uusia testaajia tuotteilleen sekä arvokasta palautetta loppukäyttäjiltään. Oppilaat kehittävät omaa minäpystyvyyden tunnetta, kun saavat itse toimimalla osallistua tuotteiden kehittämiseen.

Espoon koulutoimen KYKY-tori on toiminut 1,5 vuotta. Kokemukset sen toiminnasta ovat olleet rohkaisevia. Yhteiskehittäminen edistää oppilaiden verkostoitumista, innovointia ja luovuutta. Yritykset saavat käyttää yhteiskehitettyjen tuotteiden kanssa merkintää ”Co-created with the City of Espoo schools” tai sertifikaattia ”Make with Espoo”.

Oppimisen omistajaksi

Suomen Liikemiesten kauppaopistosta opetustoimen päällikkö Paula Hyytiäinen korosti sosiaalisten taitojen, vuorovaikutustaitojen ja empatiakyvyn arvoa tulevaisuuden työelämässä. Oppimisen toimintakulttuuria tulee kehittää, jotta oppimisesta syntyy iloa ja innostusta. Ilon ja innostuksen kautta opiskelijalle syntyy oppimisensa omistajuus.

Suomen liikemiesten kauppaopistossa on kehitetty toimintamalli nimeltä ”pop-up college”. Pop-up -toimintaa on tehty yhteistyössä esim. Kauppakeskus Kampin ja Kaaren kanssa. Opiskelijat ovat toteuttaneet kauppakeskusten yrityksille mm. käyntikortteja tai päivittäneet tietoja sosiaaliseen mediaan. Itse tekemällä ja osallistamalla nukkuvat opiskelijatkin on herätelty mukaan oppimiseen.

Hengittävä yritys

Digimaailman koulutus ja työelämä eivät voi olla erillisiä painotti Risto Sarvas TIEKEn Vaikuta ja vaikutu –seminaarissa MOW Stargate-areenalla Ruoholahdessa. Futurice Oy:ssä ja Aalto-yliopistossa työskentelevän Sarvaksen mukaan nykyiset työtavat sekä prosessit ovat liian hitaita ja kömpelöitä digitaaliseen maailmaan. Digitaalinen transformaatio onkin pitkälti työntekijöiden osaamisen muutosta. Jatkuva muutos aiheuttaa sen, että tarvitaan uutta osaamista.

Jokainen projektikin on uuden oppimista, sillä uutta pitää luoda. Jokainen meistä on  oppimismatkalla. Jatkuvasti oppiva ja opettava organisaatio on toiminnassaan ketterä, reagoi nopeasti ja on ajan tasalla. Hengittävä yritys on sellainen, jossa seurataan mitä muualla tapahtuu ja opitaan näistä asioista.

Asiakaskokemus on keskiössä

Finnairilla on vahva kasvustrategia, jossa digitaalisuus on merkittävässä roolissa. Vaikutuimme  Finnairin digijohtajaksi keväällä 2016 valitun Katri Harra-Salosen päivän teemasta. Harra-Salonen luottaa digipalveluitten kehittämisessä asiakas- ja työntekijäkokemukseen.  Kummankin tahon tulee saada lisäarvoa digitaalisista palveluista. Finnairin tavoitteena on tuottaa henkilöstölle yhtä rakastettavia palveluita kuin asiakkaille.

Finnair haluaa olla maailmanlaajuisesti paras digitaalisten palveluelämysten tuottaja matkustusketjussa. Tätä toimintaa tukee kattava asiakasymmärrys ja parempi toimintaprosessien ymmärtäminen, joiden pohjalta syntyy entistä parempia personoituja palveluita. Palvelujen ja ympäristön muutosta on seurattava koko ajan. Harra-Salosen mukaan kaiken muutoksen keskellä yrityksellä on oltava selkeä ja uskottava visio siipiensä suunnasta.

teksti: Susanna Ruohomäki

kuvat: Katrin Kippasto ja Susanna Ruohomäki

 

Opiskelija tiskin takana

Vaikka olen aloittanut kirjastoalan opiskelun vasta reilu vuosi sitten, minulta on kysytty jo monta kertaa, mitä edes teen töissä, kun nykyään kirjatkin lainataan automaatilta. Viimeksi se oli kummisetäni. ”Mitä te oikein siellä kirjastossa puuhaatte?” Onhan se totta, että kirjastot ja sen mukana niiden työtehtävät ovat muuttuneet, mutta eivät ne mihinkään ole kadonneet.

Harjoitteluni SAMKin Rauman kampuskirjastossa oli minulle toinen pakollinen harjoitteluni kirjasto- ja tietopalvelun koulutuksessa, joten jonkinlainen ote tavallisimmista hommista minulla oli jo ensimmäisen rupeaman jäljiltä hyppysissäni. Tavat ja tilat kuitenkin vaihtelevat kirjastosta riippuen, joten käytännössä aloitin alusta. Opettelin lainaamisen, palauttamisen, varaamisen, kirjastokortin tekemisen ja asiakastietojen käsittelyn. Vakikirjastolaisia kuuntelemalla osasin pikkuhiljaa paremmin auttaa asiakkaita kaikenkarvaisissa pulmissa, koska jokaiseen työpaikkaan liittyy valtava määrä sisäpiiritietoa.

Kirjoja liikkuu joka päivä eri suuntiin. Niitä noudetaan varauskuittien mukaisesti varaushyllyyn, niitä haetaan palautuslaatikoista ja niitä palautetaan tiskille. Niitä palautuu myös muista SAMK-kirjastoista, jonne niitä lähetetäänkin yleensä päivittäin. Palautetut kirjat luonnollisesti hyllytetään, jolloin pääsee samalla paremmin perille kirjaston kokoelman sisällöstäkin. Hyllyjä pitää muutenkin siistiä tasaisin väliajoin.

Hyllyjä läpi käydessä osuu silmiin väärällä paikalla olevia tai vanhoja, huonokuntoisiakin kirjoja, joita ei välttämättä ole lainattu vuosikausiin. Iäkkäitä kirjoja olen kiikuttanut vakituisten työntekijöiden vaivoiksi, jotta he voivat arvioida, poistetaanko kirja kokoelmasta. Olen myös auttanut kokoelman läpi käymisessä järjestelmällisesti isompi pala – tai oikeastaan hyllyluokka – kerrallaan. Vanhaa aineistoa on tarpeellista poistaa, kun se ei hyödytä asiakkaita. Tarkoituksena oli myös saada tyhjäksi jääviä hyllyjä pois, jolloin tilalle voisi järjestää opiskelijoille lisää hiljaista työskentelytilaa.

Vaikka verkkoaineistot ovat yhä suurempi osa kirjaston kokoelmaa, uusia painettujakin kirjoja hankitaan kaiken aikaa. Olen saanut tutustua toivotun tai hyväksi havaitun niteen hankintaan tilaamisesta vastaanottamiseen, kappaleen luettelointiin kirjastojärjestelmään sekä tarroittamiseen ja leimaamiseen. Päivittäin postissa tulee myös sanoma- ja aikakauslehtiä, jotka merkitään saapuneiksi kirjaston tietokoneelle ennen kuin ne kiikutetaan lehtilukusaliin.

Tiiviissä työyhteisössä ja pienemmän kokoisessa toimipaikassa pääsi paremmin kokeilemaan eri asioita ja ottamaan vastuullisempiakin hommia. Eniten taisin kuitenkin nauttia niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin uutuushyllyn järjestelystä. Ja jos poistokirjat olivat riveissään värien mukaan, ilmoittaudun syylliseksi.

Nyt harjoitteluni on jo päättynyt, mutta käteen jääneet kokemukset hyödyttävät minua varmasti tulevina työvuosina, eikä sekään haittaa, että minulla oli oikeasti erittäin mukavaa. Olin utelias näkemään tiskin takaa, millainen osa kampuskirjastolla todella on opiskelijoiden arkeen. SAMKin Rauman kirjasto tuntuu olevan ensisijaisesti opiskeluaineiston ja työskentelytilan keskus. Olen varma, että kampuskirjaston viihtyisyydellä ja tilojen toimivuudella on suuri merkitys, kuten myös sillä, että henkilökunta on helposti lähestyttävää. Kysyä kannattaa aina – monille kirjastolaisille on kaikkein palkitsevinta, kun voi auttaa asiakasta pulmissaan.

Teksti: Salla Haapio

Kuvat: Salla Haapio ja Katrin Kippasto